Sortovuosista vallankumoukseen - Osaston historiikki 2/6

9.9.2016

Mikkelin osaston miehiä 1900 luvun alkupuolelta. Ylhäällä oikealla Eedvard Wuolasvirta.
Mikkelin osaston miehiä 1900 luvun alkupuolelta. Ylhäällä oikealla Eedvard Wuolasvirta.

2.SORTOVUOSISTA VALLAKUMOUKSEEN

 

Sortovuodet alkoivat pian Postiljooniyhdistyksen perustamisen jälkeen ja ne vaikuttivat myös ay-toimintaan. Kuvaava esimerkki oli kahden mikkeliläisen matkapostiljoonin erottaminen postilaitoksen palveluksesta vuonna 1911. Tapahtumaketju sai alkunsa Suur-Savon kirjanpainosta kirjaltajien valtakunnallisen lakon aikana, jota ylimääräinen postiljooni Kaarlo Närhi oli rikkomassa. SPY:n Mikkelin osasto käsitteli tapausta 20.1. ja päätti, että mikäli Närhi ei lopeta rikkurina työskentelyä viikon sisällä, erotetaan hänet osastosta.

Postihallituksen mielestä ammattiosasto ylitti valtuutensa. Postihallitus ei pitänyt postiljoonin rikkurina työskentelyä vääränä, mutta osaston toiminnan se tuomitsi. Kovimman kohtalon kokivat Närhen erottamista ajaneet Kalle Husso ja Edward Wuolasvirta, jotka erotettiin laitoksen palveluksesta.

Maaliskuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 erotetut saivat takaisin vanhat työpaikkansa.

Vallankumouksen aika

Postiljoonien palkka säilytti ostovoimansa hyvin maailmansodan syttymiseen vuoteen 1914. Sen jälkeen se laski ja keväällä 1917 ostovoimasta oli vuoden 1914 tasoon verrattuna jäljellä kolmannes. Marraskuussa 1917 Mikkelin osasto totesi palkan olevan niin pieni, että olisi ryhdyttävä tarmokkaisiin toimiin, jotta vältyttäisiin nälkäkuolemalta.

Vuoden 1917 vuosikokouksessa osasto oli vaatinut pyhätyön vähentämistä, 4 vapaapäivää kuukaudessa, ylimääräisille viikon lomaa ja huomion kiinnittämistä työsuojeluun.

Ansioiden lasku, Venäjän vallankumoukset maaliskuussa ja marraskuussa 1917 sekä kasvanut tyytymättömyys kärjistivät postiljoonien yhteiskunnallisia näkemyksiä. Suomen ammattijärjestön jäseneksi se liittyi huhtikuussa 1917. Postiljoonit olivat mukana myös marraskuun suurlakossa.  Mikkelissä lakko oli jatkua, koska paikallinen postikonttorinhoitaja ei meinannut avata postitoimiston ovia töihin pyrkiville postiljooneille.

Kansalaissodan alettua punaiset ottivat valtaansa Etelä-Suomen. Postin toiminnasta punaisessa Suomessa vastasivat pääasiassa postiljoonit ja postin johtoon asetettiin postiljooneista koostunut postineuvosto. Vallankumous ei saanut postiljoonien joukossa suurta kannatusta, virkamiesten keskuudessa vielä vähempää.

Vastalauseena punaisten hallinnolle virkamiehet aloittivat lakon. Helsingissä myös postiljoonit menivät lakkoon. Postiljoonien lakon syynä oli kuitenkin palkka, ei politiikka. Kun he saivat pyytämänsä korotuksen, työt jatkuivat. Osa postiljooneista jatkoi lakkoa virkamiesten kanssa.

Kansalaissodan jälkiselvittelyissä teloitettiin Viipurissa suurin osa postineuvoston jäsenistä sekä joukko muita Postiljooniyhdistyksen jäseniä. Telotettujen toiminta oli ollut postin tai yhdistyksen asioiden hoitamista. Minkäänlaista tutkintoa teloitettujen syyllisyydestä ei toimitettu.

Arto Jokela, K-S osaston historiikki